Ajattelin teeman mukaisesti kirjoittaa otsikon mukaisesti uudesta alusta. Olen usein törmännyt tilanteisiin, missä esimerkiksi minua tuomitaan vanhojen asioiden perusteella, asioiden joita olen tehnyt neljä vuotta sitten, sanonut neljä vuotta sitten jne. Enkä todellakaan ole ainoa. Ihminen tuomitaan usein juorujen tai tämän vanhojen tekojen takia. Olivat ne kuinka vanhoja tai kuinka mitättömiä tahansa siinä hetkessä. Pienikin tapahtuma saattaa muuttaa ihmisen persoonallisuutta jyrkästi. Kuinka moni teistä siis tekee tätä?
Miksi sitten jäämme elämään vanhoihin aikoihin? Yksinkertaisesti siitä syystä, että mielipiteiden muuttaminen on vaikeaa. Miettikää tätä ihan yksinkertaisessa asiassa, vaikkapa musiikin tai ruuan kanssa: on suhteellisen vaikeaa ruveta pitämään asiasta, mitä on ennen inhonnut. Olet ollut pitkään ilman kyseistä ruokaa, mutta huonot muistot tulvivat mieleen. On vaikeaa sopeutua ja vanhat huonot maut tulvivat mieleen, kun maistelet ruokaa uudemman kerran. Sama asia tapahtuu ihmisten tulkinnan kohdalla. On vaikeaa jättää menneet taakse, kun tuntuu, että pieninkin asia mitä toinen sinulle sanoo, ärsyttää suunnattomasti.
Yleensä ihminen tajuaa tyhmyytensä jälkikäteen. Kuinka monelle teistä muistuu joskus mieleen se yksi tyhmä asia, minkä teitte silloin 5-10 vuotta sitten? Aivan. Luultavasti aika monelle. Ihminen katuu sitä ja näin saattaa tapahtua muutos persoonassa. Ihminen muuttuu läpi elämän luonteeltaan ja on luonnollista, että ihminen, jonka kanssa olet tullut juttuun 5 vuotta sitten, ei enää miellytäkkään sinua ollenkaan. Sama pätee toisinkin päin. Ongelmaksi muodostuu se, kuinka hyvin ihminen osaa liikkua eteenpäin näistä tyhmyyksistä. Ajattelevatko muut hänet edelleen samana ihmisenä kuin silloin 5 vuotta sitten? Tämä ajattelu johtaa yleensä epävarmuuteen ja varovaisuuteen muiden ihmisten kanssa. Sosialisoitumisesta tulee vaikeampaa myös uusien ihmisten kanssa.
Puhun tässä kokemuksesta. On suunnattoman vaikeaa yrittää muodostaa uusia ihmiskontakteja ihan uuden ihmisenkin kanssa ajattelematta, että tämä henkilö ei ehkä ajattelekkaan minua samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten olisi ajatellut. Jos tunnet henkilön, se on entistä vaikeampaa, etenkin jos huomaat henkilön käyttäytyvän välinpitämättömästi ja ylimielisesti. Ihmisen epävarmuus vain lisää näitä tuntemuksia, rentoutuminen ihmisten kanssa on vaikeampaa ja kun epävarmuus näkyy muille, on vaikeampi nähdä ihminen hyvässä valossa. Vaikka olenkin suhteellisen sosiaalinen ihminen, peittelen epävarmuuttani yleensä turhalla huumorilla ja liiallisen katsekontaktin välttämisellä. Itse olen sosiaalinen ihminen ja pystyn sosialisoitumaan epävarmuuteni kanssa, mutta mitä käy ihmisen kanssa, joka ei pysty? Ihminen sulkeutuu, yksinäistyy ja masentuu.
Oletteko tehneet uuden vuoden lupauksia? Tehkää vielä yksi: älkää tuomitko ihmistä vanhojen aikojen perusteella. Aloittakaa uusi alku ihmisen kanssa ja tulkitkaa häntä sen hetkisen käyttäytymisen pohjalta. Älkää antako vanhojen oletusten pitää paikkaansa. Itsekin tein lupauksen: lupasin itselleni hymyillä enemmän. Siksi linkkaankin tähän tällä kertaa kaverini videon...
Toivottavasti tämä herätti ajatuksia. Muistakaa hymyillä ja palaillaan taas! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti