En ole kirjoitellut taas hetkeen. On ollut muita kiireitä, töitä, harrastuksia, vähän sitä sun tätä. Mutta yksi asia on ollut osana jokaista päivää. Lukeminen. Kuinka moni teistä lukee? Enkä nyt tarkoita mitään abien "luku"loma pänttäystä matikan MAOL-kaavojen parissa. En myöskään puhu äidinkielen pakollisista kirjoista, jotka pitää valita nihkeän suppeasta valikoimasta opettajan kestosuosikkeja, joiden nimetkin saavat kiinnostuksesi lopahtamaan. Ei, puhun kirjoista, jotka olet itse haltioissasi valinnut kirjaston pölyisiltä hyllyiltä jo pelkästään kansikuvan takia. Milloin olet viimeksi lukenut?
Itselläni oli jokunen vuosi takaperin ongelmana lukemisen kanssa lähinnä aika: Päivät koulussa, illat töissä. Rupesin lukemaan iltaisin nukkumaan mennessä. Seuraava ongelma: hyvät kirjat pääsivät loppumaan. Seurasi pitkä tauko lukemisessa, kunnes päädyin kaverin johdattelemana lukemaan englannin kielistä kirjallisuutta. Ensimmäiset 10 sivua tuntuivat oudoilta ja hitailta, kunnes rytmi löytyi ja kirjaan pääsi kunnolla sisälle. Nykyään en luekkaan kirjoja kuin englanniksi ja pääsyynä tähän on harmillisesti fantasiateosten suomennosten laatu ja määrä. Fantasiaa ei vain jakseta kääntää, koska lukukantaa ei ole ja kääntäjät ovat pääasiassa vanhoja ihmisiä, joita fantasia genre tuskin hirveästi kiinnostaa.
Löysin kuitenkin innostukseni lukemiseen uudestaan ja se sai ajattelemaan sitä tosiasiaa, että ihmiset eivät enää lue. Enemmänkin kyseenalaistetaan sitä, miksi luetaan. Lukeminenhan on tosiaan tylsää, koska kaikki koulussa luetut kirjat sisältävät mm. surullisen kuuluisat Sinuhe Egyptiläinen ja Tuntematon sotilas. Kysynpähän vain, että ketä 8-luokkalaista kiinnostaa lukea Suomen sotahistoriaa vapaa-ajallaan? Tuskin hirveän montaa ja itseäni kiinnostaa vielä vähemmän nykyisin. Kummatkin teokset on suunnattu enemmänkin vanhalle yleisölle ja niitä luetaan lähinnä yleissivistyksen vuoksi. Ja se yleissivistyshän saa ihmiset lukemaan eikös vain?
Koululukeminen tukahduttaa lukemisen halun, koska lapsi/nuori ei saa monipuolista luettavaa. Luetaan kreikkalaista proosaa, Suomen sotahistoriaa, kuvitteellista historiaa, kaunokirjallisuutta... Lista on suhteellisen rajallinen. Fiktiivisiä teoksia ei juurikaan tuettu Sinuhen kaltaisia suomalaisia mestariteoksia lukuunottamatta (paino sanalla suomalaisia). Omalla kohdalla fantasia- ja scifi-kirjallisuus toimivat siitä yksinkertaisesta syystä, että todellisuus on liian rajallinen. Jonkun mielestä se saattaa kuulostaa surulliselta, osa täyttää samaa todellisuuden rajallisuutta videopeleillä ja osa on ymmärtänyt saman asian. Todellisuuden rajoitukset saavat minut lukemaan, kokemaan mahdottomia asioita ja näkemään uusia paikkoja. Paikkoja joiden saavuttamiseen ei tarvita tonnikaupalla rahaa.
Ihminen luonnostaankin haluaa paeta todellisuutta: miksi muuten ihminen esimerkiksi juo itsensä humalaan, kuuntelee pirteää musiikkia aamusateessa musiikkia kulkiessaan työpaikalle tai kouluun, pelaa videopelejä, käyttää huumeita yms? Koska ihminen haluaa pakoon todellisuutta tai haluaa muovata sitä. Ihminen haluaa todellisuuteen jotain ylimääräistä, jotain mikä värittää sitä. Itselläni kirjat toimivat erilaisina ulottuvuuksina ja mahdollisuuksina. Kuinka moni voi esimerkiksi väittää, ettei olisi koskaan unelmoinut lentämisestä? Tiedetään, ylitsepääsemätön klisee, mutta olisihan se nyt hienoa.
Tällä kertaa vähän tällainen lyhyempi teksti aamuisen ajattelun tuloksena. Jos jotain teistä kiinnostaa mitä itse luen, pistäkää viestiä niin kerron kyllä mielelläni. Palailkaa te tekemään, mitä ikinä ennen tekstiä teittekään, minä palailen hyvän kirjan ääreen. Hyvät illat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti