Työttömänä on aikaa miettiä. Ehkä välillä vähän liikaakin omaan makuun. Onneksi on harrastukset ja satunnaiset keikkahommat. Muutama viikko sitten, kun selailin nettiä, silmiini osui artikkeli/kolumni, jossa kirjoittaja huolehti nuorten nykyisestä hiihtämisestä. Nuoret eivätkä lapset osaa eivätkä halua hiihtää. Miksi? Tätä pohtiessani rupesin miettimään ylipäänsä lasten liikunnallisuutta ja sitä kuinka turha huolenaihe lasten hiihdottomuus on. Eiväthän lapset osaa enää edes kunnolla juosta! Avataanpa.
Kuten moni teistä varmaan tietää, valmennan parkouria ja telinevoimistelua vauvasta vaariin ja olen muutenkin lasten ja nuorten kanssa paljon tekemisissä. Aina uuden kauden alussa tuppaa näkemään jos jonkinlaista säätäjää, osaajaa ja hieman hullua osapuolta. Näitä uusia alkuja yleensä yhdistää yksi asia: kaikkien motorinen hallinta on nollassa. Ja tällä kertaa en edes liioittele. Alkulämmittelyssä, kun pyöritellään niveliä ja otetaan vähän lämpöä ylle, osa väsähtää ensimmäisen 10 minuutin kohdalla. Puhumuttakaan siitä, että osalle polvien pyörittäminen tuottaa päänvaivaa ja outoa kompastelua. Tavoitteena olisi opetella esteiden ylitystä, hyppimistä ja voltteja mutta joudutaanki pari ensimmäistä viikkoa keskittymään ihan normaaliin juoksemiseen ja eri raajojen käyttämiseen samaan aikaan.
Mutta ettei teksti jäisi ihan pelkästään tähän, pureudutaan vähän syvemmälle. Miksi nuoret eivät osaa enää juosta, kiivetä tai ylipäänsä hallitse kroppaansa ikäryhmälleen ominaisella tavalla? Mistä motoriikan kärsiminen johtuu? Itselleni tulee ainakin muutama syy mieleen. Ensimmäisenä niinkin iso asia, kuin vanhemmat. Vaihtoehtoisesti vanhemmat kasvattavat lastansa pumpulissa jolloin mikään ei ole sallittua. Lapsihan saattaa vaikka kompastua ja naarmuttaa polvensa. Lasta kielletään käyttämästä liikunnallisia taitojaan, jolloin kehitystä ei tapahdu ja jo perusmotoriikka kärsii.
Toinen vaihtoehto on, että vanhempaa ei kiinnosta miten lapsi aikaansa viettää. Jos aikuiselle on okei, että lapsi istuu kaikki päivät kotona koneella ja syö mitä sattuu, aikuinen tekee väärin. Aikuisen tehtävänä ei suinkaan ole pistää lasta jokaiseen mahdolliseen iltapäiväkerhoon tai harrastukseen, minkä suinkin huomaa, mutta tietynlaiset rajat on oltava. Jos lapsi istuu kaikki päivät, liikunnallinen kehitys jää tässäkin tapauksessa puolitiehensä ja lapsen on aina vaikeampi ruveta myöhemmällä iällä liikkumaan mahdollisen ylipainonsa takia. Lisäksi liikkumattomuus vaikuttaa siihen, että jokaisen uuden lajin oppiminen on vaikeampaa, kun kaikki fyysiset ominaisuudet ja valmiudet puuttuvat.
Osa syy on myös kouluilla: liikuntaa ei enää harrasteta monipuolisesti. Lajeja ei edes käydä läpi samalla tavalla kuin ennen ja osa sivuutetaan "vähemmän tärkeinä." Miksi joku laji olisi vähemmän tärkeä toisesta, jos se kehittää jotain toista liikunnallista osa-aluetta toista enemmän? Eikö tarkoituksena olisi kuitenkin antaa lapsille mahdollisuus kokeilla erilaisia lajeja, jotta he joskus ehkä vielä innostuisivat liikunnasta? Omana aikanani liikuntaa koulussas harrastettiin monipuolisesti sen takia, että lapset pääsisivät kokeilemaan eri lajeja ja kehittämään motoriikkaansa. Miten se kehittyy, jos valittavina koulun liikuntatunneilla on vain sähly tai jalkapallo (tai oma suosikkini sisäpesäpallo)? Tietenkin on helpompi ohjata lapsille sählyä, kun opettajan itse ei tarvitse tehdä muuta kuin seisoa kentän laidalla katsomassa, että kukaan ei lyö toista.
Suurin syy on kuitenkin lapsilla itsellään. Urheilusta on tullut nössöjen juttu. Sen näkee väistämättä ohjatuilla liikuntatunneilla lasten keskuudessa: se joka haluaa eniten oppia ja kyselee neuvoja, leimataan samantien ja jätetään ryhmän ulkopuolelle. Valmentajille auotaan päätä, alkulämppää kartellaan tulemalla tunnille myöhässä ja sitten kun on tylsä juttu opeteltavana niin voidaan nojailla seinää vasten ja vaihdella paikkaa jonossa.
Ja koska kaikki sen luultavasti kuitenkin tietävät, niin osasyynähän on tietenkin ainainen koneella istuminen. Nykyään ei mennä enää juoksemaan pihalle. Mennään kaverille pelaamaan. Tai ei sekään ole enää pakollista, kun voidaan pelata netin välityksellä. Tämä tekee nykysukupolvesta laiskan. Lapset oppivat pienestä pitäen pelaamaan ja viettämään aikaa näyttöpäätteen ääressä, kun kyllästyneet vanhemmat antavat huutavalla lapselle tabletin leikkivälineeksi. Myöhemmin tämä siirtyy konsoleihin ja muihin pelivälineisiin ja liikkuminen jää entistä vähemmälle, kun kaveritkaan eivät liiku. Mitä pidempään tämä jatkuu, sitä vaikeampi on lähteä liikkumaan.
Eli henkilölle, joka huolestuit siitä että lapset eivät enää liiku, ongelmat ovat paljon syvemmällä. Jos vaikka keskityttäisiin ensin siihen juoksuun ja sitten vasta siihen sisuun ja suksiin? Jos lisäännytte niin älkää delegoiko omia vastuitanne älypuhelimille ja tableteille. Liikkukaa lapsen kanssa, käykää kokeilemassa eri liikuntamuotoja ja leikkikää yhdessä. Lapsen fyysinen ja motorinen kehitys on paljon vankemmalla pohjalla ja olet luultavasti paljon onnellisemman lapsen vanhempi.
(Foo Fighters - Something From Nothing)
Biisi ei liittynyt nyt mitenkään aiheeseen, mutta ei sen välttämättä tarvikaan. Kiitos erittäin paljon jatkuvasta kannustamisesta ja mielenkiinnosta blogeihin! Ja käykää myös joutessanne katsomassa omia fantasiakirjotuksia osoitteessa http://mielikuvituskliseita.blogspot.fi/.
Kiitos ja jatketaan taas!
