Kokeillaan!

Kokeillaan!

Iltaa! :)

"Normaali" ihminen saattaisi tässä vaiheessa toivottaa hyvää yötä (noh, kyllä sekin vielä kerkeää sieltä tulla), mutta normaalisti itse tässä vaiheessa yötä, kerkeän vielä tunnin kuuntelemaan musiikkia, kokoamaan ajatuksia päivästä tai rentoutumaan/kuluttamaan aikaa muuten vain.

Päätin muutaman kaverin rohkaisusta kokeilla blogikirjoittamista. Ajatuksia on. Kirjoittamista on tullut harjoiteltua aina. Ideoita löytyy, mutta siitä en mene vannomaan kuinka käyttökelpoisia niistä tulee. Hmh.

Jos aloittelen tämän blogin ihan vain sillä, että kerron itsestäni muutaman pienen faktan ja mihin suuntaan tällä blogilla.
Koen, että ajatuksia ja ideoita löytyy ja haluan päästä jakamaan niitä ihmisille, joita nämä pienet mietinnät saattaisivat vaikka kiinnostaakkin. Tapanani on ollut jakaa ajatuksiani facebookissa, mutta siellä ihmiset usein kyllästyvät niihin tai pitävät niitä spämminä. Tarkoitus ei ole tännekkään spämmiä. 1-2 blogia per kuukausi.

Tähtään kertomaan blogin avulla omia näkemyksiäni urheilusta, musiikista ja omista havainnoista ihan arkipäiväisessä maailmassa. Jälkimmäisin on luultavasti isoimmassa osassa, mutta musiikki ja liikunta tukevat mukavasti. 

Olen 20v. parkour-ohjaaja. Kuulostaa melko absurdilta vai? Työnkuvaani siis kuuluu 4-40v. lapsien, nuorien ja aikuisten parkour- ja akrobatiaohjausta. Ja vaikka kuinka lasten kanssa töitä teenkin, se ei minusta lapsirakasta persoonaa vapaa-ajallani tee. Soittelen kitaraa hyvin epäsäännöllisesti ja olenkin lähiaikoina pyrkinyt lähinnä hiomaan laulutekniikoita. Eipä minusta sen enempää.

"Kyynisyyden perikuvana"? Noh, se selviää teille kyllä..

Tässä vaiheessa toivotan teille hyvää yötä, koska viikonlopun univaje saa jopa minut luovuttamaan tässä vaiheessa. Katsotaan milloin saan ensimmäisen tekstini ulos mielen syövereistä.

Hyvää yötä!