Huh, onpas viimeisimmästä blogitekstistä jo pitkä aika! Muuttopuuhat, työnhaku ja kesän riennot ovat vieroittaneet kirjoituksesta hälyttävän paljon. Mutta ei se mitään, sillä nyt löytyy taas jutun juurta, fiilistä ja ensireaktio ärsyyntymisestä on saatu hillittyä. Islantilainen musiikki auttaa keskittymään ja luo rauhallisuutta aamuun.
Anssi Kela julkaisi vasta tekstin omalla facebook seinällään, missä kertoi näkemyksiensä maahanmuuttajia kohtaan muuttuneen täysin omien lapsiensa myötä. Lyhyesti ja ytimekkäästi Kela ei voisi kuvitellakkaan lähettävänsä apua tarvitsevia maahanmuuttajia takaisin sodan ja hädän keskelle kotimaahansa. On inhimillistä auttaa eikä käännyttää pois apua tarvitsevia.
Maahanmuutto on ollut iso keskustelunaihe Suomen uutispalstoilla, sosiaalisessa mediassa ja hallituksessa. Olen sen verran vähän kiinnostunut varsinaisesta politiikasta, että paneudun sosiaalisen median puoleen tällä tekstillä ja tavallisen tallaajan näkemykseen maahanmuuttoasioista. On luonnollista kyseenalaistaa, millä tämä kaikki maksetaan, kun ollaan velassa jo muutenkin. On luonnollista suhtautua skeptisesti uusiin asioihin (vaikka eihän tämä enää kovin uutta ole, maahanmuuttajia on Suomessa ollut jo vuodesta 1917).
Mutta mikä omaan pieneen mieleeni ei mahdu, on väkivaltapuheet. Vasta äskettäin facebook-kaverini julkaisi uutisen raiskaustapauksesta Helsingissä ja kommentoi asiaa näin: "Nyt olisi kirveelle töitä." ...Anteeksi mitä? Missä vaiheessa ollaan menty takaisin keskiajalle tuomioiden määrittämisessä? Eikä tämä valitettavasti edes ollut ainut tapaus. Näin vastikään gifin, jossa pistettiin vanhaa romua metallinpuristimeen ja joku oli hassun hauskasti ilmaissut, että "Uusi seula maahanmuuttajille? Kovimmat pääsee maihin." Empatiakyvyn puute tuntuu olevan aika vahvana yhteiskunnassa nykypäivänä.
Olisi hauska tietää, että kuka sitä kirvestä sitten oikein heiluttelisi? En usko, että kukaan tuttavani (tai ainakin toivon niin) olisi valmis heiluttelemaan kirvestä ja tappamaan toisia. Miettikää nyt hetki ennen kuin puhutte mitä sattuu. Olisitko oikeasti valmis riistämään lapsen, naisen, miehen tai vanhuksen hengen sen takia, että tämä on tullut Suomeen? Anna ajatuksen hetkeksi aikaa upota. Ei ole mitenkään päin inhimillistä riistää toisen ihmisen henkeä, ei ainakaan minun moraalilla.
Yleistys on myös hyvin vahvana maahanmuutto keskusteluissa: "Ne vie meidän työt, raiskaa meidän naiset ja hakkaa meidän lapset. Niille maksetaan kaikki mersut ja niillä on kaikki paremmin kun meillä kantasuomalaisilla". En osaa sanoa, kuinka paljon paremmin asiat loppujen lopuksi maahanmuuttajilla on, kun en ole niin paljoa perehtynyt asiaan, mutta niillä muutamalla maahanmuuttaja tutulla ei ainakaan ole yhtään sen helpompaa ollut kuin muillakaan tutuillani.
En mene sanomaan, että kaikkea pitää suvaita. Myönnän, että veri saattaa kohista aina kun luen raiskausuutisia, ryöstöistä ja pahoinpitelyistä, mutta ei se minussa aiheuta "tuolle kuula kalloon heti!" -efektiä. Mikä minä olen päättämään toisen ihmisen hengestä. Omasta mielestäni lait Suomessa raiskauksesta ovat liian pieniä uhrin henkiseen ja fyysiseen ahdinkoon nähden, mutta eikö ihmisen tappaminen mene vähän liiallisuuksiin? Painotan jälleen, että olisitko itse valmis päättämään toisen ihmisen hengen?
Tämä ei ollut poliittinen kannanotto maahanmuuttoon eikä myöskään suvaitkaa kaikkia ja kaikkea -teksti. Väkivaltaisuuksiin ja tappoihin kannustaminen ei omasta mielestäni vain ole mistään lähtökohdasta inhimillistä.
(Seppo Paarma - Harhaanjohtajat)
Tavasta poiketen jaan tänään kaksi biisiä. Toivottavasti tämä herätti jälleen ajatuksia. Harjoitetaan inhimillisyyttä ja eletään rauhassa eikös?
Hyvää viikonloppua! :)
