Aloittaminen on aina vaikeaa, mutta kun sen on saanut pois alta, rupeaa kirjoittaminen helpottamaan. Nyt ollaan aika peruskysymysten äärellä. Nimittäin lapsien hankkimisessa. Kuinka moni teistä on joskus aikonut hankkia lapsia? Mutta onko kukaan teistä koskaan miettinyt, miksi niitä lapsia oikein hommataan? Tai miksi et hommaisi lapsia ja onko se edes sallittua? Monen mielestä lapsettomuus ei ole hyvä vaihtoehto missään määrin, vaan silloin on aina itsekäs ja lapsellinen henkilö. Taustatyötä ja haastatteluja tehdessäni huomasin kuitenkin, että edes jo joillain lapsellisilla ei ole lapsien hankkimiseen ollut mitään mietittyä syytä. Onko se yhtään sen parempi vaihtoehto, kuin se että ei ole hankkinut lapsia järkevistä ja perustelluista syistä?
Olen huomannut, että kukaan ei kysele ihmisiltä syitä, miksi joku haluaisi lapsen. Sehän on täysin normaalia! Ihminen on tarkoitettu lisääntymään ja tuottamaan planeetalle lisää ihmisiä. Joita on muuten jo nyt liikaa. Mutta jos et sattumoisin halua lasta, sinulla tulee olla hyvät perustelut kannallesi, saat luultavasti painostusta kavereiltasi ja sukulaisiltas ja sinua pidetään usein itsekkäänä ja vastuuttomana henkilönä.
Kerron ensin omia mielipiteitäni lapsettomuuden kannalle. Minun mielestä suurin osa lapsista on ihan mukavia ja on hauska katsella heidän kehitystään tietyillä osa-alueilla. Olenhan tehnyt lapsien kanssa töitäkin jo 5 vuotta. Sinne on mahtunut monta söpöä ja energistä lasta, joiden liikunnallisia taitoja on mukava kehittää ja seurata, miten lapsi kehittyy ja innostuu omasta osaamisestaan. Se on erittäin palkitseva tunne. Pidän lapsista, mutta en jaksaisi katsella lapsia kotonakin vapaa-ajalla. Siitä pääsenkin omiin syihini, miksi kannatan lapsettomuutta omalle kohdalleni:
1. En halua siirtää omia geenejäni lapseen. Mielestäni lapsi ei ansaitse kaikkia niitä sairauksia ja ominaisuuksia, joita itselläni on ja joita itsekin olen kironnut monet kerrat.
2. Omasta mielestäni tämä maailma ja valtio ei ole niin hyvässä kunnossa tai menossa niin hyvään suuntaan, että haluaisin tuoda lapsia tähän maailmaan.
3. Maailmassa on muutenkin niin paljon ihmisiä, että täällä on jo nyt täyttä. Mieluummin adoptoisin lapsen, antaisin sille hyvän kodin ja ratkaisisin geeniongelmatkin sillä. Ongelmana vain on, että adoptiostakin on tehty turhan vaikea ja kallis prosessi. Taidan siis sittenkin tyytyä siihen koiraan tai kissaan.
4. Yksinkertaisesti en koe velvoitetta miltään taholta hommata lasta. Se ei ole koskaan kuulunut omiin henkilökohtaisiin tavoitteisiin tai saavutuksiin. Jollekin se on ja kunnioitan sitä, jos joku kokee sen yhdeksi velvoitteekseen.
5. En jaksa kuunnella lapsen itkua. En missään määrin. Jonkun mielestä se on söpöä ja sympatiaa herättävää, minun tekee mieli potkaista lapsi jorpakkoon. Etenkin, jos itku on jostain täysin turhasta. Ja jos joku kehtaa väittää ettei ole, niin ei ole viettänyt tarpeeksi aikaa lasten kanssa. Tässä näitä söpöjä ja hassunhauskoja aiheita: Why my kid is crying. Jonkun mielestä söpöä, itse ajaudun hermoromahduksen partaalle.
6. Yhteiskunta yrittää "tukea" lastenhommaajia lapsilisillä ja muilla vastaavilla tuilla. No sehän vaan kannattaakin sitten hommata lapsi, kun tuet on hirmuisen hyvät ja niitäkin leikataan koko ajan. Todellisuudessa yhteiskunta haluaa lisää veronmaksajia ja kun minäkin olen niin isänmaallinen henkilö, niin en kyllä tänne yhtään verotettavaa halua tuottaakaan.
7. Taloudellisesti paljon kannattavampaa olla hankkimatta lasta. Suurimmalla osalla perheistä (etenkin nuorista perheistä), on vaikeuksia laskujen kanssa, koska lapsi vie niin paljon aikaa, resursseja ja rahaa.
8. On tehty testejä lapsellisten ja lapsettomien perheitten onnellisuudesta. Lapsettomat olivat melkein joka tapauksessa onnelisempia kuin ne, joilla oli jälkikasvua. Enkä yhtään ihmettele. Arvostan vapaa-aikaa mahdollisen seuralaisen kanssa, romanttista yhdessä oloa, matkustelua ja hiljaisuutta. Sanomattakin selvää, että nämä eivät onnistu lapsen kanssa.
Muiden lapsettomien syyt ovat aika samanlaisia. Naisilla tähän lisättäköön vielä halu olla synnyttämättä ja pilaamatta kroppaansa. Mahdollisuuksina voi tietenkin olla myös se, että lapsen saanti on yksinkertainen mahdottomuus.
Näiden perustelujen jälkeen kuulee yleensä sitä, että "Noh, sä olet noin nuori, kyllä sun mieli muuttuu ja kumppani painostaa ja se lapsihan on hirveän söpö"! En ole hirveän moneen söpöön lapseen elämäni aikana törmännyt ja jos lapsella on minun geenit, mahdollisuus sille että lapsi olisi söpö, on aika olemattomat.
Kuten aikaisemmin tekstissä mainitsin, tein blogia varten taustatutkimusta ja haastatteluja. Etsin ihmisten mielipiteitä netistä ja haastattelin lapsellisia aikuisia, nuoria, vanhuksia ja myös niitä, ketkä haluavat lapsen, mutta eivät ole sitä vielä tehneet. Vastauksia löytyi monenlaisia:
1. Se on biologiaa, seksi on tehty sitä varten, että voidaan lisääntyä.
2. Olen aina halunnut lapsia, koska rakastan lapsia yli kaiken. Olisi ihanaa saada tehdä asioita yhdessä lapsen kanssa ja katsoa kun se kehittyy, antaa sille aikaa ja rakkautta ja hyvä koti.
3. Raamattu kehottaa lisääntymään ja täyttämään maan.
4. Puoliso halusi lapsen.
5. Haluaa perustaa perheen. Tähän väliin haluan kysyä, eikö voi käyttää käsitystä perhe, jos suhteeseen kuuluu mies, vaimo ja vaikkapa pari koiraa? Tekeekö lapsi perheen?
6. Ei ole mitään isompaa rakkautta, kuin vanhempien ja lapsen välinen.
7. Halusin elämälleni tarkoituksen, kun tuntui, että jotain puuttui. Taas keskeytän. Kun kerroin, että en halua lapsia, minulta kysyttiin, mikä on sitten minulla elämäntarkoitus. Ihan kuin muuta vaihtoehtoa elämän tarkoitukselle ei olisi. Kyseinen henkilö ei voinut käsittää kantaani, kun kerroin, että haluan hyvän työpaikan, vaimon ja mahdollisuuden reissata ja keskittyä omiin aktiviteetteihin täysillä ilman huolehtimista lapsesta.
8. Jatkumo. Haluaa jatkaa omaa sukuaan, haluaa tukea yhteiskuntaa ja nähdä, että yhteiskunta jatkaa pyörimistään. Tämä oli etenkin vanhoilla ihmisillä suurin syy.
9. Noh, se vain tuntui oikealta!
10. Kuka sinua sitten hoitaa, kun olet vanha? Mikäs perustelu se tämä on? Aika itsekäs olettamus ja syy hommata lapsi, että joku on katsomassa vanhana perääsi. Eikä ole mitään takuita, että se lapsi haluaa hoivata sua vielä vanhanakin. Monesti kuulee lapsista ja vanhemmista, jotka ei ole enää edes väleissä. Se siitä huolehtimisesta.
Itselläni on vain ja ainoastaan yksi syy sille, että hommaisin lapsen: että voisin kasvattaa siitä yhteiskuntakelpoisen yksilön ja antaa sille hyvän kodin. Suhteellisen usein lapsi hommataan, koska halutaan vahvistaa parisuhdetta. Tai hommataan lapsi, vaikka ei olla käyty kouluja, ei ole vakituista työtä tai mitään varmalla pohjalla. En halua tuoda lasta sellaiseen ympäristöön. Jos haluan lapsen, haluan sen varman pohjan alle ja että voin aina antaa sille parhaani ilman jatkuvaa huolehtimista.
Vielä muutama hauska kommentti, joita monesti kuulen:
Entä jos sun vanhemmat ei olisi halunnut lapsia? Ethän sä silloin olisi siinä. Etkö koe mitään kunnioitusta?
Kuten jo sanoin, kunnioitan sitä päätöstä, jos haluat lapsen, mutta en koe syyllisyyttä omasta lapsestani, jota ei koskaan luultavasti tule. Se on siittiö tällä hetkellä, se tuskin kokee häpeää minua kohtaan. Tai mitään muutakaan.
Mutta olethan itsekin ollut lapsi? Miten et voi haluta lasta tai miten voit pitää lasta ärsyttävänä?
Yksi ärsyttävimmistä kysymyksistä ikinä! En näe tässä minkäänlaista loogisuutta. Sama kuin kysyisi, miksi inhoat joitain ihmisiä, olethan itsekin ihminen.
Tämä on nyt pyörinyt pari viikkoa päässäni ja kun jaoin tästä facebookkiin, huomasin, että muutkin ovat kamppailleet asian kanssa. Huomasin myös, että jotkut saivat kirjoittelustani väärän kuvan alussa. Eli summaten: pidän lapsista, mutta en halua niitä omalle kontolleni, muuten kuin töissä tai vaikkapa kummilapsena. Toivottavasti kellekkään ei jäänyt paha mieli ja toivottavasti annoin ajateltavaa. Lapsen hankinta on sen verran iso askel, että miettisin kaksi kertaa jo sitä, miksi haluaa lapsen, että osaisi siihenkin tyhjentävästi vastata. Kunnioitan sitä, jos päätät lapsen hankkia. Kunnioitan myös niitä, jotka ovat päättäneet olla hankkimatta. Toivon, että tämä herätti keskustelua! Palataan!
Tällä kertaa en pistä biisiä, mutta ottakaa tästä laatuhuumoria Niko Kivelältä lapsista:
